Subscribe via RSS Feed

Anne Frankin surullinen tarina

Filed in Blog by on syyskuu 25, 2019 • views: 28

Anne Frankina tunnettu, oikealta nimeltään Annelies Marie Frank on vuosina 1929 – 1945 elänyt saksalainen tyttö. Anne syntyi 12. kesäkuuta vuonna 1929 Frankfurtiin ja kuoli maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenissä Saksan keskitysleirillä. Anne oli juutalainen ja holokaustin kuuluisimpia uhreja. Hän kirjoitti päiväkirjaa, joka on myöhemmin löydetty ja käännetty monelle eri kielelle. Kirja onkin tänä päivänä yksi maailman kuuluisimmista. Päiväkirja kertookin toisen maailmansodan juutalaisvainoista Saksassa. Tästä kirjasta onkin tullut klassikko kirja jonka jokaisen tulisi lukea, edes sivistysmielestä. Vaikka kirja onkin surullinen kertomus nuoren tytön elämästä, on se hyvinkin silmiä avaava. Kirja on koottu Anne frankin päiväkirjoista, jotka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Tämän jälkeen Anne Frank saikin kansainvälistä kuuluisuutta. Päiväkirja kertookin Anne Frankin elämästä piilossa saksalaisilta, kun Alankomaat joutuivat saksalaismiehityksen alle.

Anne syntyi Saksassa, mutta muutti kuitenkin jo nuorena Amsterdamiin, jossa elikin suurimman osan elämästään. Saksan kansalaisuuden hän menetti 1941 antiseimistien lakien takia, Saksan juutalaisvainon aikaan. Päiväkirjat onkin kirjoitettu hänen kansalaisuuden menetyksen jälkeen eli vuoden 1942 kesäkuusta vuoden 1944 elokuuhun, melkein hänen kuolemaansa asti. Päiväkirjan löysi Frankin ainoa eloonjäänyt perheenjäsen eli Annen isä Otto Frank, joka sai tietää päiväkirjan sijainnista ja sen säilymisestä. Hän veikin kirjan sodan jälkeen julkaistavaksi. Kirja julkaistiin ensimmäistä kertaa nimellä Het Achterhuis. Tämän jälkeen kirjaa on käännetty kansainvälisesti yli 60 eri kielelle.

Tarina Annen elämästä

Jews

Anne Frank eli Amsterdamissa, kun vuoden 1940 toukokuussa saksalaiset päättivät hyökätä kaupunkiin. Tällöin perhe joutui taas elämään natsien alaisuudessa, vaikka kerran jo koittivat sitä paeta. Tällöin kaikki saksasta pois muuttaneet juutalaiset rekisteröitiin ja kaikille juutalaisille määrättiin ulkonaliikkumiskielto tiettyihin kellonaikoihin. Tämän jälkeen ruvettiin myös kieltämään liikkumispaikkoja juutalaisille. Toukokuussa vuonna 1941 määrättiin, etteivät juutalaiset saaneet enää liikkua julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpylöissä, hotelleissa tai edes elokuvateattereissa. Myös Raitiovaunulla ajaminen kiellettiin ja juutalaisilta takavarikoitiin polkupyörät. Samalla myös vaikeutettiin juutalaisten yritystoimintaa ja jopa pukeutumista. Juutalaisten tuli laittaa ulkovaatteisiinsa keltainen Daavidintähti, joka piti huolen siitä, että he erottuivat muusta kansasta.

Lopulta Frankin perhe päätti piiloutua perheen isän yrityksen toimiston salahuoneeseen. Otto Frankin liiketuttava tuli myöhemmin perheensä kanssa samaan piiloon. Salaisen huoneen ovi olikin piilotettu suuren kirjahyllyn taakse, jolloin natsin eivät löytäneet ovea tarkastuksillaan. Otto Frankin yrityksen työntekijät taas auttoivat perhettä pysymään piilossa, tuomalla heille ruokaa ja muuta tarpeellista elämistä varten. Samoihin aikoihin piiloutui noin 20 000 – 30 000 juutalaista. Anne Frankin perhe oli kuitenkin onnekas siitä, että koko perhe pääsi samaan piiloon. Useat juutalaiset joutuivat eroamaan perheestään piilopaikkojen takia. Frankin perheen piiloon mahtui yhteensä kahdeksan henkilöä. Piilossa eläminen olikin kirjaimellisesti jatkuvaa piilottelua. Päivin oli elettävä mahdollisimman hiljaa, ettei toimistoon kuuluisi minkäänlaisia ääniä. Valojen kanssa piti olla vieläkin varovaisempi, jotta puiden läpi ei näkyisi yhtään valoa. Päivät kuluivatkin suurimmaksi osaksi lukiessa ja radion kuuntelussa. Margot ja Anne kuitenkin saivat osakseen pieniä toimistotöitä täyttämään päiviä. Välillä he myös täyttivät päiviään opiskelulla. Päivät kuluivatkin hyvin yksitoikkoisesti.

Lopulta natsit löysivät perheen vuonna 1944, kun heidät ilmiannettiin. Ilmiantajaa ei kuitenkaan vieläkään tiedetä, vaikka sitä onkin yritetty etsiä jopa oikeusteitse. Tällöin löydetyt karkotettiinkin karjavaunussa Auschwitziin, jossa he joutuivat saksalaisten keskitysleirille, kunnes Neuvostoliiton puna-armeija vapautti leirin vuonna 1945. Tämän jälkeen Anne ja Margot lähetettiin Bergen-Belseniin, jossa Anne ja Margot kuolivat lopulta lavantautiin muiden leiriläisten kanssa.

Comments are closed.