Subscribe via RSS Feed

Kirjan Kirjoittamisen Salat

Filed in Blog by on lokakuu 14, 2018 • views: 212

Istut työhuoneessasi, tyhjä näyttö edessäsi. Katselet sitä, siemaillen kuumaa kahvia kupistasi. Vaahto kuplii huulillasi ja olet intoa täynnä.

 

Kirjan Kirjoittamisen Salat

Laitat hiljaiselle taustaksi lempimusiikkiasi. Hyräilet sen tahtiin. Hengität syvään ja hartaasti. Käärit hihasi ja asettelet näyttö pääte lasit nojaamaan nenänpieleesi. Nostat kätesi ja katsot tyhjää ruutua. Aloitat kirjoittamisen. Ensimmäiset sanat tuntuvat tönköiltä ja vaikeilta. Jatkat silti. Hiljalleen alat syventyä omaan maailmaasi ja tekstiä kirjain kirjaimelta ilmestyy näytölle. Välillä painut ajatuksiisi ja mieleesi juolahtelee muitakin asioita, mutta siemaisu kahvia ja syvä hengityksen jälkeen alkaa taas tapahtua. Kirjaimet muodostavat sanoja, sanat muodostavat lauseita ja lauseet muodostavat kappaleita. Kappaleet muodostavat sivuja ja sivut muodostavat tarinaa. Olet kirjoittamassa kirjaa. Joskus on sellaisia päiviä, että kirjoittamisesta ei tunnu tulevan mitään. Sanat lentävät kyllä, mutta minkäänlaista runkoa tuolle sanojen pohjalle ei ole. Toisina päivinä saatat kirjoittaa kiihkon vallassa tunteja ilman edes vilkaisemista muualle kuin ruudulle, kunnes huomaat päivän jo muuttuvan iltaan tai illan aamuyöksi. Hartiat kankeana ja silmät väsyneenä koitat mennä nukkumaan. Mutta nukkumista häiritsevät ne tuhannet ideat päässäsi, mistä pitää päästä kirjoittamaan parhaat heti alta pois, sillä muuten uni ei tule. Kun olet valmis, koitat uudelleen painaa pääsi tyynyyn, mutta tällä kertaa sinua häiritsee kipeät ja vuotavat silmät. Olethan katsonut ruutua jo miltei kuusi tuntia. Nukahdat ja heräät seuraavaan päivään unisena, aamun kahvin aikana pohdit, miten tarinasi jatkuu. Tätä on kirjoittaminen.

Turhautumisen hetket

Joskus sitä turhautuu siihen, mitä kirjoittaa. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa. Näin ei kuitenkaan usein tapahdu vaan turhautumisen ja siitä eroon taistelemisen jälkeen kun pääsee taas normaalisti kirjoittamisen tunnelmaan, tuntee myös olevansa voittava. Kirjoittaminen on hankalaa, sillä se vie paljon voimia ja siihen pitää pystyä keksimään aina aihetta sekä motivaatiota. Jos sitä ei löydy, ei pitkäjänteistä kirjoittamista pysty tekemään ennen kuin on opetellut tuon taidon. Kirjaa kirjoittaessa kaikkein tärkeintä on luottaa omaan intuitioonsa ja kirjoittaa oman näköistä tekstiä. Väliotsikot, miten kirjoitus jaotellaan ja kuinka mikäkin kappale jakautuu ei kannata miettiä ensimmäisenä, sillä kustannustoimisto tai kustantaja kyllä pitää niistä huolen. Jos kirja tuotetaan oma kustanteisena, silloin sen työn teet sinä itse tai palkattu tekstin editoija, mutta pää asiassa tämä kuitenkin tapahtuu vasta runko tekstin kirjoittamisen jälkeen. Silloin kun runko on saatu kirjoitettua, on aika lähteä sitä muokkaamaan. Mikään kirja, niin kuin elokuvakaan ei ole kerta otoksella välttämättä täydellinen. Pitkä ja raskas tie vasta alkaakin siitä kun teksti on valmis, koska silloin kaikki jäsentely ja muokkaus alkaa. Samoin kuin puhuttaisiin elokuvan teosta ja kun kaikki kohtaukset on saatu kuvattua alkaa niiden suunnittelu, leikkaaminen, musiikin ja tekstien lisääminen ja niin edespäin. Monet kohtaukset jäävät pois, toiset taas saavat isomman roolin. Juonen käänteet ja ajatukset voivat muuttua tässä vaiheessa ja paljonkin vielä.

Kirjoittajan paras ystävä

Kirjoittajan paras ja pahin ystävä on aika. Ajankäyttöä on vaikea silloin ennakoida ja johtaa, kun puhutaan luovasta ammatista. Taiteilija maalaa kun tulee siihen mahdollisuus ja fiilis, kirjoittajalla on sama tilanne. Se miten siihen suhtautuu ja miten saa itsensä syttymään kirjoitus tuulelle on siis iso merkitys. Tätä kannattaa jokaisen kirjailijan pohtia tarkasti mielessään ja löytää omat keinot siihen.

 

Kirjoittajan paras ystävä

Comments are closed.