Subscribe via RSS Feed

Roolipeleistä riittää iloa ja hupia myös aikuisena

Filed in Blog by on joulukuu 13, 2017 • views: 19

Roolipelaaminen on suosittua paitsi nuorten, myös aikuisten keskuudessa. Monen harrastus on alkanut jo lapsena ja jatkunut sitten aikuisuuteen asti. Netti on tehnyt asiasta huomattavasti helpompaa, sillä nyt roolipeliporukoita voi helposti rakentaa myös tuntemattomien kanssa ja osa roolipeleistä jopa tapahtuu netissä. Harrastuksena roolipelaaminen on paitsi hauska, myös edullinen. Käytännössä välineiksi tarvitaan vain noppia, säännöt ja pelilauta rakennetaan usein itse. Roolipelisessiot kestävät yleensä kerrallaan useamman tunnin ja itse tarina voi jatkua vaikka vuosia. Pelin pariin hyvin palata tauonkin jälkeen, hahmot odottavat kyllä. Toisinaan pelihahmo voi tietenkin myös menehtyä, jolloin kyseinen pelikin tulee luonnolliseen loppuunsa.

Roolipeleistä riittää iloa ja hupia myös aikuisena

Pelaa pelilaudalla tai larppaa metsän siimeksessä

Roolipeleillä tarkoitetaan siis yleensä pöytäroolipelejä, joissa pelaajat etenevät pelilaudalla ja kuvailevat samalla hahmonsa tekemisiä. Roolipelit eroavat muista lautapeleistä siinä, että pelaajat valitsevat hahmonsa ja eläytyvät näihin vahvasti. He päättävät seuraavasta liikkeistään hahmolle sopivalla tavalla ja hahmot myös reagoivat eri tavalla eri tilanteissa. Puhekielessä roolipelaaminen sekoitetaan usein myös larppaamiseen, joka tarkoittaa liveroolipelaamista. Larpeissa pelaajat esittävät hahmojaan ja liikkuvat fyysisestikin peliympäristössä eli larppaus on jo huomattavasti lähempänä improvisaatioteatteria. Sekä roolipeleissä että larpeissa on yleensä yksi tai useampi pelinjohtaja, joka luo pelimaailmalle puitteet ja hahmoille taustatarinat.

Roolipelit vaativat paljon etukäteissuunnittelua, sillä maailman ja hahmojen lisäksi täytyy rakentaa mahdollisia pelikulkuja, riippuen siitä miten hahmot päättävät toimia. Monesti pelaajat ovat mukana omien hahmojensa kehittelyssä, mutta pelinjohtaja pitää huolta siitä, että hahmot sopivat maailmaan ja muihin hahmoihin. Pelinjohtaja päättää pelin säännöistä ja valvoo niiden noudattamista. Aina hahmo ei tietenkään voi tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan sattumalla on sormensa pelissä. Tämän takia peliin kuuluu nopan heittäminen, jolla ratkaistaan tällaisissa tilanteissa seuraava käänne.

Pelaa pelilaudalla tai larppaa metsän siimeksessä

Roolipelien maailmaan voi upota myös netissä

Netissä pelattavat roolipelit ovat helppoutensa takia äärimmäisen suosittuja. Niiden etuna on, että peliin voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa ja porukka on helppo saada kokoon. Erityisesti aikuisten kohdalla aikataulut on helpompi saada sopimaan yhteen koneella pelatessa. Toki myös yhteen kokoontumisessa on viehätyksensä ja larpit ovat monesti todella jänniä tapahtumia. Pelityyli valitaan varmasti pääosin elämäntilanteen ja mieltymysten mukaan.

Itse yhdistelen peleissä ja muussa viihteessä sujuvasti molempia versioita. Toisinaan kokoonnumme porukalle jo 16 tunnin pöytäpelisessioihin ja olemmekin pelanneet samalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti jo lukiosta lähtien. Toisinaan taas käyn läpi uusimmat roolipelit RoPe-Netistä ja uppoudun pelin maailmaan kotisohvalta käsin. Tämä toki toimii kaikessa muussakin. Toisinaan haluan ratkoa Älypään sudokua ja toisinaan paperiversiota, välillä suuntaan kavereiden kanssa kaupungin korttipelipöytiä valloittamaan, välillä keskityn mieluummin rauhassa strategioihin pelaamalla Pokerstarsissa. Nettipelien parissa viihdyn erityisesti lomamatkoilla tai mökillä, talvella iltaisin on taas enemmän aikaa kokoontua jonkun luokse porukalla. Kaikissa pelimuodoissa on omat hyvät puolensa ja on kiva, ettei pelejä tarvitse kokonaan unohtaa reissussakaan.

Roolipelien maailmaan voi upota myös netissä

Eläydy, improvisoi ja leiki

Pöytäroolipelien ja larppaamisen eroa voi selittää helpoiten esimerkin kautta. Pelin juoni kuljettaa osallistujat kulkeutuvat yön pimeydessä keskelle metsää. Pöytäroolipelissä pelinjohtaja kertoo, miltä ympäristö näyttää, mitä ääniä metsästä kuuluu ja onko paikalla muita ihmisiä (tai vaikka maahisia). Tämän jälkeen jokainen pelaaja kertoo vuorollaan, mitä hänen hahmonsa tilanteessa tekee, mitä hän sanoo muille ja mihin hahmo seuraavaksi suuntaa. Kyseessä on siis yhteisöllinen tarinankerronta, johon jokainen osallistuu. Larppauksessa tilannetta varten on puolestaan järjestetty erillinen paikka, luultavasti ihan oikeasti metsän keskellä. Paikan tulee näyttää mahdollisimman vakuuttavasti pelin paikalta, eli jos tarkoituksena on kiertää suurta kiveä, on metsästä löydyttävä tuo kivi. Tässäkin jokainen pelaa omaa hahmoaan, mutta on lisäksi pukeutunut hahmoksi ja liikkuu, kuten hahmo liikkuisi. Pelinjohtajan ei tarvitse samalla tavoin selittää ympäristöä tai muiden tekemisiä, sillä kaikki voivat havainnoida tilannetta itse. Jos jonkun hahmo haluaa haastaa toiset miekkataisteluun, tämä kävelee tuon toisen hahmon luokse ja esittää haasteen ja jos joku haluaa tutkia ympäristöä tarkemmin, hän lähtee tutkimaan ja ottaa mahdollisesti jonkun toisen hahmon mukaansa.

Pöytäroolipeleissäkin hahmoihin eläytyminen voi olla todella ihailtavalla tasolla ja toisinaan pelaajat myös pukeutuvat hahmoikseen. Samoin pelaajat elehtivät ja ääntelevät kuten hahmonsa ja esimerkiksi myrkytetty pelaaja voi tiedottaa tilanteestaan vakuuttavalla korinalla. Siinä mielessä pöytäroolipelaaminen ja larppaus eivät eroa kovin paljon toisistaan. Netissä työn tekevät pääosin kirjalliset kuvailut ja toisinaan animaatiot tai kuvat.

Genrejä riittää ja vain mielikuvitus on rajana

Genrejä riittää ja vain mielikuvitus on rajana

Roolipelin tutuin genre on varmaankin fantasia tai kyberpunk, mutta todellisuudessa roolipelit voivat olla ihan millaisia tahansa. Larppaaminen tuo mielikuvia lohikäärmeiden listimisestä pehmomiekoilla ja viittoihin pukeutuneiden hahmojen seikkailuista ja tämä oli muodissa erityisesti 1990-luvulla. Tämän jälkeen genrejä on kuitenkin tullut runsaasti lisää. Roolipelimaailmoilla vain mielikuvitus on rajana ja pelit voivat sijoittua mihin tahansa historialliseen aikaan ja paikkaan, keskellä sotatannerta, kieltolain aikaiseen Suomeen, tulevaisuuteen, avaruuteen tai vaikka ihan tavalliseen nykypäivän toimistoon, jossa voi puolestaan sattua ja tapahtua vaikka mitä. Tähän vaikuttaa toki myös pelaajien ikä. Lapsena pelasimme oikeastaan pelkästään fantasiapelejä, mutta nyt aikuisena olen innostunut toisen maailmansodan aikaan sijoittuvista peleistä, joissa pääsee suorittamaan erilaisia sankaritekoja.

Vuosien varrella myös pelien sisältö on muuttunut ja nykyään ainakin meidän peleissämme painottuvat pelkän juonen lisäksi ihmissuhteet, tunnelma ja hahmoihin eläytyminen syvemmällä tasolla. Taisteluja käymme enää harvoin ja pyrimme ennemmin saamaan tahtomme läpi juonittelemalla ja punomalla erilaisia strategioita. Myös sukupuolijakauma on selvästi tasoittunut, sillä mukana on melkein yhtä paljon naisia kuin miehiäkin. Lapsena ei poikaporukkaamme taidettu hyväksyä tyttöjä ollenkaan – jos nyt olisimme koskaan uskaltaneet tytöille edes puhua. Palkitsevana harrastus on säilynyt edelleen ja viikonlopun mittaiselta larpilta palatessa pää on kyllä tuulettunut kuin parhaallakin ulkomaanlomalla.

Comments are closed.