Subscribe via RSS Feed

Tolkienin mytologiamaailma kiehtoo vuosikymmenestä toiseen

Filed in Blog by on helmikuu 25, 2018 • views: 139

J.R.R. Tolkien tunnetaan fantasiakirjallisuuden isänä. Hänen kuuluisin teoksensa on fantasiakirjallisuuden ehdoton klassikko, trilogia Taru Sormusten Herrasta, joka julkaistiin vuosina 1937 – 1949. Kirjaa on myyty jo yli 150 miljoonaa kappaletta, joka tekee siitä yhden historian myydyimmistä kirjoista. Kirjoista on myöhemmin tehty kolmiosainen huikean menestynyt elokuvasarja.

Tolkienin mytologiamaailma kiehtoo vuosikymmenestä toiseen

Muinaisenglannin professori inspiroitui kielestä

Kirjailijanuransa ohella Tolkien työskenteli Oxfordin yliopistossa muinaisenglannin opettajana. Hän suhtautui opetusaiheisiinsa intohimoisesti ja tutki mielellään paitsi Englannin, myös muiden maiden muinaistarustoa. Kielitieteilijänä hänellä oli tapana myös luoda uusia kieliä, kuten hobittitarinoissa kuultu haltiakieli. Haltiakielen kerrotaan pohjautuvan vahvasti suomen kieleen, sillä Tolkien oli ihastunut Kalevalan tarustoon ja se teki häneen nuorena lähtemättömän vaikutuksen. Tolkien lähti kehittämään omaa mytologista maailmaansa nimenomaan kielen pohjalta ja samalla syntyi hobittikertomusten näyttämönä toimiva Keski-Maa.

Hobitit syntyivät lapsille kirjoitettujen tarinoiden kautta

Täysien opetuspäivien jälkeen Tolkien palasi vaimonsa ja neljän lapsensa luokse omakotitaloon ja eli tavallista perhe-elämää. Yöt olivat kuitenkin hänen omaa aikaansa ja muun perheen nukkuessa Tolkien usein istui kirjoituspöytänsä ääressä, luoden tarinoita lohikäärmeistä, kääpiöistä, haltioista ja tietenkin hobiteista. Aluksi hän kirjoitti tarinoita lähinnä omaksi ja lastensa iloksi, mutta päätyi lukemaan lopulta yhden tarinoistaan ääneen kirjallisuuden ystävien omassa Inklings-ryhmässä, jossa vastassa oli vaativa yleisö. Samaan porukkaan kuului myös Tolkienin ystävä, kriittisyydestään tunnettu C.S. Lewis.

Hobitit syntyivät lapsille kirjoitettujen tarinoiden kautta

Lukijat rakastuivat Tolkienin teoksiin ensimmäisistä riveistä asti

Tolkien aloitti kirjailijanuransa varsinaisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen palattuaan rintamalta. Vuonna 1937 hän julkaisi esikoisteoksensa, fantasiaromaanin Hobitti eli sinne ja takaisin, jota oli luonnostellut lapsilleen kirjoittaessaan. Teoksesta tuli saman tien suuri menestys ja tästä innostuneena kustantaja pyysi Tolkienilta kirjaan jatko-osaa. Taru Sormusten Herrasta oli alun perin tarkoitettu jatko-osaksi esikoisteokselle, mutta kirjoitusprosessin edetessä alkoi olla selvää, että teoksesta tulee paljon ensimmäistä kirjaa laajempi. Teos sai vielä esikoiskirjaakin suuremman suosion ja teki Tolkienista varakkaan miehen. Samalla enemmän lapsille suunnattu tarina hobiteista muuttui yhä enemmän aikuisten saduksi. Vaikka yleisö rakasti alusta asti Tolkienin teoksia, eivät kriitikot olleet aina yhtä myötämielisiä. Kirjallisissa piireissä sen Tolkienin teosten asemasta kiistellään edelleen, mutta lukijat ovat tehneet mielipiteensä selväksi. Taru Sormusten Herrasta on voittanut useita äänestyksiä 1900-luvun parhaana teoksena.

Lukijat rakastuivat Tolkienin teoksiin ensimmäisistä riveistä asti

Yksityiskohtaisen tarumaailman luominen vaatii kirjoittajalta paljon

Tolkienilta kului trilogian ensimmäisen osan viimeistelyyn 16 vuotta ja varsinkin aluksi kirjoitusprosessi oli hankala. Tolkien on itse kertonut, että ei erityisesti arvostanut hobittitarinoita vaan piti Silmarillionia varten kirjaamaansa tarustoa paljon kiinnostavampana ja esikoisteoksessa tästä maailmasta näkyy vain pieniä vihjeitä. Lopulta Sormuksen ritarit julkaistiin vuonna 1954 ja Tolkien pääsi käyttämään teoksessa aiempaa laajemmin fantasiamaailmansa ulottuvuuksia. Toinen osa, Kaksi tornia, ilmestyi myöhemmin samana vuonna ja kolmas osa, Kuninkaan paluu, seuraavan vuoden syksyllä. Tolkien itse toivoi kirjan julkaisua yhtenä niteenä, mutta kustantaja pelkäsi yli tuhatsivuisen teoksen olevan liian pitkä lukijoille. Nykyään teosta myydään molemmissa muodoissa. Tolkien loi intohimoisesti omaa, erittäin yksityiskohtaista tarumaailmaansa. Hän itse piti päätyönään mytologista Silmarillionia, jonka parissa hän työskenteli koko elämänsä ajan. Nimenomaan tässä kirjassa nähdään eniten viittauksia Kalevalaan, Raamattuun ja skandinaaviseen mytologiaan. Teos ei kuitenkaan koskaan täysin valmistunut. Toisinaan Tolkien tarjosi osia siitä kustantajalleen, joka piti teosta kuitenkin liian epäkaupallisena. Se julkaistiin vasta Tolkienin kuoleman jälkeen vuonna 1977 hänen poikansa Christopher Tolkienin viimeistelemänä. Tämän lisäksi vuonna 1980 julkaistiin niin ikään Christopher Tolkienin  kokoama Keskeneräisten tarujen kirja, johon on kerätty keskenjääneitä kertomusten osia ja sellaisia kertomuksia, jotka eivät toimineet Silmarillionissa.

Comments are closed.